Emmi Kallio on kuvataiteilija, jonka maalaukset näyttävät ensisilmäyksellä edustavan abstraktia ekspressionismia. Vähitellen teoksista alkaa löytyä esittäviä elementtejä, tarinan päitä ja tunnistettavia yksityiskohtia. Vaikka Kallio ei edusta puhtaasti abstraktia ekspressionismia, on sukulaisuus tyylisuuntaan ilmeistä. Hän maalaa koko kehollaan. Taiteilijan liike ja fyysiset ulottuvuudet näkyvät maalauksissa. Rajut siveltimenvedot, pursuava maali ja hehkuvat väripinnat tekevät kokonaisuudesta rikkaan ja herkullisen. Olennaista on, että Kalliolle kauneus ei ole yhdentekevää. Kauneus on tavoittelemisen arvoista, mutta Kallio kuvaa teoksissaan enemmän tätä tavoittelua kuin saavutettua lopputulosta.

Väri- ja aihevalinnat sitovat maalaukset tiukasti nykypäivään, vaikka niissä on nostalginen pohjavire. Ne näyttävät hajallaan olevan maailman ympärillämme, mutta samalla ne katsovat taaksepäin kaivaten jotain ehjää ja kaunista, joka kenties joskus on ollut olemassa. Emmi Kallion maalausten symboliikasta on luettavissa samoja hämmentyneitä ja ahdistuneita ajatuksia, joita moni kokee päivittäisiä uutisia seuratessaan. Tämä ei kuitenkaan estä maailmalopun juhlia jatkumasta.

Veikko Halmetoja